Kirjoittaja: Anki Palerby Hjelmqwist
Kauden viimeinen pidempi purjehduksemme Etelä-Sardinian ja Pohjois-Sisilian välillä oli odottamattoman hieno kokemus - tyyni tuuli, lempeät aallot eikä merisairautta. Lähdimme liikkeelle aamunkoitteessa ja purjehdimme myötätuulessa suurimman osan päivästä, ennen kuin jatkoimme moottorilla yön yli.
Illan mittaan seuraamme liittyi uupunut pikkulintu, joka toipui aluksella ja löysi itselleen kumppanin, joka tunsi samoin ja lepäsi hieman, ennen kuin molemmat lensivät eteenpäin.

Matkalla, joka oli 217 merimailia (noin 40 maakilometriä) ja kesti hieman yli 34 tuntia, oli paljon lukemista, musiikkia ja äänikirjoja. Yöllä vahdimme vuorotellen, ja meri oli niin tyyni, että oli mahdollista nukkua oikeassa sängyssämme keulahuoneessa. Seuraavana aamuna aurinko nousi maagisesti - ja keulaan ilmestyi kaksi delfiiniä! Voisiko päivä alkaa paremmin?
Illalla saavuimme Marsalaan auringonlaskun aikaan ja juhlimme hyvää pastaillallista sataman lähellä. Marsala tarjosi myös sateisen sään, mutta myös vierailun kahvilassa, jossa oli mielettömän hyvää kahvileipää ja fantastisen hyvää ja ystävällistä palvelua. Tarjoilijamme tarjoili meille ilmaisen valikoiman herkkuja kuullessaan, että olimme juuri saapuneet Sisiliaan ensimmäistä kertaa.
Seuraavana päivänä pidettiin tärkeä verkkokokous kustantajani kanssa satamassa sijaitsevasta väliaikaisesta "toimistosta", joka koostui pienestä muovisesta, sateelta suojassa olevasta juhlateltasta, kun veneen keittokirjan julkaisu lähestyi.

Sitten jatkoimme etelään kohti Sciaccaa vaihtelevalla moottori- ja moottoripurjehduksella. Satamasta monta askelta ylöspäin kulkeva iltakävely päättyi viihtyisään baariin. Moottori kuitenkin temppuili, emmekä olleet varmoja, voimmeko purjehtia eteenpäin. Mutta kiitos internetin ja avuliaiden ihmisten, saimme Facebookin kautta nopeaa tukea Marsalassa asuvalta ruotsalaiselta mekaanikolta - todellinen enkeli!
Sen jälkeen suuntasimme seuraavaan satamaan - Licataan - jossa purjehdusystävät Rosa ja Fredrik toivottivat meidät tervetulleiksi kuplivan ja välipalojen kera. Seuraavana aamuna purjehdimme eteenpäin auringonpaisteessa ja kevyessä vastatuulessa. Vielä 35 meripeninkulman jälkeen saavuimme vihdoin talvisatamaamme Marina di Ragusaan eteläisessä Sisiliassa, jossa meillä oli paikka varattuna koko talveksi.
Ennen kuin ajoimme satamaan, näimme suuren valaan harjaantuvan veneen ohi - ensimmäinen valaamme Välimerellä! Se tuntui voimakkaalta ja tervetulleelta enteeltä. Saavuttuamme pysyvään laituripaikkaamme venesatamassa kiinnitimme Frogin ja astuimme maihin seitsemän tunnin moottoritoiminnan jälkeen auringonpaisteessa.

Ensimmäiset satamapäivät kuluivat tutustuessamme kylään, uuteen kotiimme ja lähimpiin laivanaapureihimme - hollantilaisiin, brittiläisiin, ranskalaisiin ja belgialaisiin. Kävelimme meren rannalla, löysimme ruokakauppoja, söimme parasta pizzaa ikinä ja saimme paljon ruokaa kotiin lähtevältä laivan naapurilta. Ainekset johtivat ensimmäiseen pastaan, jossa oli sekä lohta että miekkakalaa - upea menestys!
Onnellisina löysimme pian kylän parhaan jäätelökioskin (avoinna koko talven!), purimme taittopyörämme, jynssasimme kannet, lepäsimme, luimme ja kokkailimme hyvää ruokaa. Vaikka aluksella oli makean veden vuoto, moottoriongelmia ja plotteri (digitaaliset merikartat) oli rikki, emme tunteneet stressiä - meillä oli kaikki maailman aika korjata ne!


Nicki sanoo:
Låter gudomligt underbart och mysigt
15 toukokuun 2025 - 10:42