Silvia Avallonen esikoisromaani kuvaa hyvin erilaista Italiaa kuin se, jota näemme lomillamme. Taustalla ei ole viiniköynnöksiä tai rantoja värikkäine sateenvarjoineen. Sen sijaan maailma sykkii terästehtaan ympärillä, jossa kova kuumuus iskee ja jossa joku menettää silloin tällöin kätensä.
Twiittaa
Jaa
Jaa
Pin
Jaa
JaaHuumeet, mutta ei lunta
Lapset pissaavat kerrostalojen rappukäytäviin, miehet täydentävät tulojaan rikollisuudella, ja naiset popsivat pillereitä ja vanhenevat ennenaikaisesti. Tarinan nuoret päähenkilöt Anna ja Francesca huomaavat, etteivät he ole koskaan nähneet lunta, mutta he ovat nähneet huumeita.
Voitko valita toisenlaisen elämän?
Kirja pyörii sen ympärillä, kun tytöt yhtäkkiä huomaavat olevansa seksuaalisia olentoja ja miesten katseiden keskipisteenä. Mutta kirja sisältää myös kirvelevää yhteiskuntakritiikkiä: miksi tämä osa Italiaa on jätetty oman onnensa nojaan, kun kimaltavat turistirannat ovat aivan veden toisella puolella?
Elämä on tiukasti heteroseksuaalista, ja naiset ovat luonnostaan alistuvia miehille. Kysymys seuraa sinua rivien välistä läpi kirjan: jos olet syntynyt tänne, voitko irrottautua ja valita toisenlaisen elämän?
Saatat myös pitää:
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Resedrömmen says:
Samaa mieltä, hieno kirja! Hänellä on hieno kieli, se on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se, että hän on syntynyt vuonna 1984 ja kirjoittaa tällaisen kirjan, on vaikuttavaa.
26. elokuuta 2013 - 10:48
admin says:
Matkaunelma, kiva että pidit kirjasta myös! Olen samaa mieltä siitä, että se on hyvä debyytti nuorelta kirjailijalta.
26. elokuuta 2013 - 17:03