Menu Close

Kansallinen paniikkihäiriömme

Advertisement

Kiitos kaikista viisaista kommenteista, jotka koskivat postausta Matkustamisen riskit. Monet näyttävät olevan samaa mieltä siitä, että riskejä on olemassa, mutta että saatamme liioitella niitä ja huolestua tarpeettomasti. Elämä on toki vaarallista, mutta pahat asiat voivat yhtä hyvin tapahtua kotona tai silloin, kun sitä vähiten odottaa. Miksi sinun pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa huolistasi ja mitä elämä on arvokasta, jos et uskalla elää sitä?

Twiittaa
Jaa
Jaa
Pin
Jaa
Jaa

Turvallisuusnarkkareiden maassa

Psykiatri David Eberhard kirjoittaa kirjassaan "I trygghets-narkomanernas land" (2006), että meillä ruotsalaisilla on liiallinen tarve turvallisuuteen ja valvontaan. Hänen mukaansa meidän on ymmärrettävä, että elämä on vaarallista, ja meidän on opetettava lapsiamme käsittelemään ja arvioimaan kohtuullisia vaaroja sen sijaan, että kiellämme tilanteet, joissa niitä saattaa esiintyä.

Turvallisuus synnyttää pelkoa samalla tavalla kuin paniikkihäiriö ja johtaa liialliseen haluun välttää vaaraa. Eberhardin mukaan koko ruotsalainen yhteiskunta kärsii kansallisesta paniikkisyndroomasta, joka johtaa lamaantumiseen, kieltämiseen ja pelkoon.

Mutta etkö voi suojella itseäsi?

Siinä, mitä Eberhard kirjoittaa, on luultavasti jotain perää. Mutta jos tiedetään, että tietty tieosuus on onnettomuusaltis ja suojakaide voi pelastaa ihmishenkiä, eikö se pitäisi pystyttää? Onko mahdollista ylläpitää tiettyä valvontaa ja turvallisuutta ilman, että se vaikuttaa meihin liiallisen ahdistuksen ja kollektiivisen paniikkisyndrooman muodossa?

Blidö, Sverige

Tilaa uutiskirjeemme