Eräs ystäväni tapasi sanoa, että jotkin matkat ovat parhaita jälkikäteen, tai ainakin tietyt vaiheet tietyistä matkoista. Tiedättehän, asioita, joita on aika hauska muistella ja joista on hauska puhua. Mutta jotka eivät ole aivan yhtä hauskoja silloin ... Alla on joitakin tällaisia matkamuistoja. Onko teillä matkamuistoja, jotka ovat parhaita jälkikäteen?
Twiittaa
Jaa
Jaa
Pin
Jaa
JaaSairaus ja vilustuminen Trosa
Joskus kaikki menee pieleen! Upouusi matkailuauton omistajana menemme Trosaan. Meillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten auto toimii. Sisällä on kylmä, sulake räjähtää ja vettä vuotaa pitkin lattiaa. Minulla on migreeni, ja Peter laittaa ruokaa. Ehdin syödä vain yhden suupalan ennen kuin oksennan sohvalle...
Siperiassa ilman ruokaa
Juna Irkutskista (Siperia) Ulan Bataariin (Mongolia) kestää noin päivän, mutta emme viitsi pakata ruokaa mukaan, koska Trans-Siperian rautateillä on ravintolavaunu... tai niin ainakin luulimme. Onneksi tapasimme norjalaisia, jotka tarjosivat meille alkoholia, kovaa leipää ja kylmää kaviaaria.
Pakenevat levottomuuksia Keniassa
Ja sitten oli Kenia: Maassa on levottomuuksia vuoden 2007 vaalien aikana, ja onnistumme lopulta pakenemaan taksilla slummien palavien autonromujen välistä. Ylitimme rajat jalan, hyppäsimme paikallisbussin kyytiin Tansania ja poistua ... jonnekin. Täällä ei ole vapaita hotelleja, mutta siellä on tyhjä ... teltta.
Saatat myös pitää:
15 unenomaista paikkaa ja kokemusta Euroopassa
Mikä on sinulle tärkeää lomallasi ulkomailla?
Pakkauslista matkaa varten - tarkista tämä, kun pakkaat tavaroita.
17 kysymystä matkustamisesta - ja vastauksemme
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Pumita says:
Haha, niin monta kuin mahdollista! Esim. tuo, johon linkitän, vähän hauska jälkikäteen, mutta silloin en voinut lopettaa nauramista. Norjalainen ruokavaliosi on aivan ihana. 😉
06 heinäkuu 2010 - 21:46
Annelie says:
Kalles on todella pelastaja ;)!
Halauksia Singaporesta!
07 heinäkuu 2010 - 1:34
Ninni says:
Hahaha kyllä, ei kuulosta kaikkein hauskimmilta hetkiltä - vai mitä....?
Kyllä, kun menimme Rulla-Bärran jälkeen, menimme veneellä ja meidän piti kantaa laukkuja, joissa oli vain välttämättömät tavarat... koska ei kestäisi kauaa palata kotiin... Ehdottomasti varma, että löytäisimme myös pienen kaupan tai ainakin huoltoaseman, jossa olisi hedelmiä, jogurttia jne. mutta hmmm, unohdimme, että oli Pyhäinpäivän viikonloppu ja ilmeisesti huoltoasemat olivat kiinni - joten olimme nälkäisiä ja todella janoisia ennen kuin menimme illalla nukkumaan, meillä ei ollut edes vettä hampaiden pesuun....
Söin sipsejä ja suolattua lakritsia aamiaiseksi... odottaessani saaristolauttaa, joka peruttiin, koska oli viikonloppu... kylmää, koska lämmitys ei toiminut - silloin ei ollut hauskaa - nyt naurattaa se ja tyhmyytenne!
07 heinäkuu 2010 - 9:48
Ama de casa says:
Tietenkin on monia asioita, joita on hauskempaa muistella kuin siellä ollessaan...
Lähinnä tietysti silloin, kun asiat menevät pieleen, mutta (toistaiseksi, pippuria, pippuria) se on aina onnistunut ja silloin siitä tulee "hauska" muisto 🙂 .
07 heinäkuu 2010 - 10:09
helga says:
Kun minä ja ystäväni makasimme teltassa ja palelimme St Thomasissa, kaikki ei ollut ruusuista. Olimme lähettäneet suurimman osan lämpimistä vaatteista kotiin, jotta selkä olisi kevyempi....
07 heinäkuu 2010 - 13:56
Anders och Birgitta says:
Kun ajoimme matkailuauton kanssa liian matalaan tunneliin Marseillessa, emme voineet lakata nauramasta, varsinkin kun TV-antenni vieri tielle ja heidän oli suljettava koko tunneliin johtava lasku, jotta voisimme lähteä liikenteeseen nähden. Palaamme usein tuohon muistoon ja voimme nyt nauraa sille. Loppujen lopuksi kaikki meni ihan hyvin, uusi antenni hankittiin ja satelliittiantenni saatiin korjattua vaihtamalla muoviosaa ja kattoikkunat saatiin taas kiillotettua kauniiksi. Tapaus sai minut kuitenkin pelkäämään menemistä tunneleihin, jotka mielestäni "näyttävät" vähän matalilta, vaikka eivät olekaan.
07 heinäkuu 2010 - 15:41
admin says:
Pumita, lue linkittämäsi juttu! Kuulostaa ikävältä kokemukselta. Tuntee itsensä pieneksi ja avuttomaksi, kun joutuu vaikeuksiin ja on kaukana sivistyksestä. Hyvä, että sinulla kävi tuuri ja että kaikki meni hyvin!
Ninni, tyypillisesti yksi niistä tarinoista, jotka ovat hauskempia jälkikäteen! Ei ole hauskaa olla nälkäinen ja janoinen ja kaikki on kiinni. Mutta jälkikäteen ajateltuna voi kyllä nauraa kurjuudelle ...
Helga, kyllä, ehdottomasti hauskempaa jälkikäteen kuin juuri silloin! Jäätyminen ei ole hauskaa...
Anders ja Birgitta, on hauskaa palata näihin muistoihin ja nauraa niille! Taisi olla enemmänkin stressiä ja ahdistusta silloin... Tulee myös mieleen, kun olimme menossa Sopotiin Puolassa viime kesänä (pitkässä jonossa) ja yhtäkkiä huomasimme, että tunneli on vain 3 m korkea. Jouduimme pysähtymään keskelle jonoa ja kaikki torjuivat ja huusivat... Jälkeenpäin myös hauskempaa!
😉
07 heinäkuu 2010 - 16:54
Alexandra says:
Kalles kaviaari voi pelastaa monta hetkeä! 🙂
07 heinäkuu 2010 - 17:28
June says:
Yksi sairaimmista muistoistani muualla oli se, kun juhlimme uudenvuodenaattoa kaukana erämaassa vuorilla, ja eräs ystäväni liukastui ja viilsi kätensä auki kello 1.30 aamulla ... Se oli todella paha, hän oli onnistunut viiltämään käsivartensa kainalon alapuolelle, ja käsivarresta roikkui alaspäin todella iso pala. Siitä näkyi kaikki iho-, liha- ja rasvakerrokset ja sitten lihakset sisällä. Hyi! Koska olimme keskellä ei-mitään, meidän oli lähetettävä helikopteriambulanssi hakemaan häntä. Ensihoitajat olivat kuitenkin niin outoja ja hauskoja, että jo tunti tapauksen jälkeen olimme tietoisia siitä, että siitä tulisi yksi parhaista muistoista ikinä 😀.
A: Kiitos! Se on Tunisiassa 🙂 Voi miten kivaa olisi mennä Marokkoon, se on kohde, joka on listalla. Mutta kun kävin Tunisiassa tänä kesänä, niin Marokossa oli aivan liian kuuma, muuten olisin ehkä jo purrut. Toivottavasti teillä on hauskaa!
07 heinäkuu 2010 - 18:01
LeiaMia says:
Voi kyllä, meillä on monia tällaisia muistoja! Ensimmäisenä tulee mieleen Ugandassa kaksi vuotta sitten, kun oli satanut ja jäimme jeeppimme kanssa jumiin suohon pilkkopimeässä kahden kauhistuneen ugandalaislapsen kanssa takapenkillä, jotka matkustivat autolla ensimmäistä kertaa elämässään... Silloin emme olleet niin röyhkeitä, mutta jälkeenpäin sille voi nauraa. No, pääsimme lopulta pois!
07 heinäkuu 2010 - 20:40
admin says:
June, kuulostaa pelottavalta! Mutta mukavaa ambulanssihelikopterin ja rennon henkilökunnan kanssa. On ihmeellistä, että jotain tällaista, mikä ei todellakaan ole hauskaa juuri silloin kun se tapahtuu, voi olla hyvä muisto vielä jälkeenpäin!
LeiaMia, ei kuulosta hauskalta jäädä auton kanssa jumiin tuolla tavalla, ja vielä pimeässä! Ja lapsiparoilla oli dramaattinen eka autokyyti... Mutta tietysti näille jutuille on aina kiva ja hauska nauraa jälkeenpäin, kun tietää, että kaikki meni hyvin.
😉
07 heinäkuu 2010 - 21:01
Marie says:
Mutta vau, olit mukana oudoissa jutuissa! Mutta ne ovat niitä muistoja, jotka jäävät jälkeenpäin. Hienoa!
09 heinäkuu 2010 - 23:05
Diana says:
Voi hyvänen aika! Kokee paljon, kun on rohkea ja uskaltaa kokeilla asioita. Itse olen niin pelkurimainen, etten melkein edes uskalla lähteä paikallisbussilla ulkomaille. Haha! Millaista oli Ulan Bataarissa? Näin tuon nimen, kun lensimme Kiinasta kotiin ja tulin niin uteliaaksi siitä, että oli pakko googlettaa.
10. heinäkuuta 2010 - 9:07
admin says:
Diana, vietimme vain noin päivän Ulan Bataarissa ja noin kaksi päivää Mongolian aroilla. Mutta olisin halunnut viipyä pidempään.
Ulan Bataar oli aasialainen kaupunki, jossa oli sekoitus modernia ja vanhaa: uusia ostoskeskuksia, vanhoja kiinalaisia rakennuksia, joka nurkalla istuvia tätejä, joilla oli puhelin, josta saattoi soittaa, jos maksoi kolikoita.
Jos menet sinne, kannattaa käydä myös kauniilla aroilla. Siellä on ihana ratsastaa ja yöpyä yksi yö jurtassa.
10. heinäkuuta 2010 - 9:18