Saari on mikroskooppisen pieni täplä Tyynessä valtameressä. Rannat ovat valkoiset, meri on loputon ja saarelaiset tanssivat turisteille aina, kun vene sattuu kulkemaan ohi. Tämä on todellinen paratiisi - vai onko? Saari kuuluu Britannian siirtomaavallalle, ja vaikka brittiläinen kulttuuri tuntuu enemmän kuin kaukaiselta, siellä pätee Britannian laki. Epäilyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtavat siihen, että kolme brittiläistä sosiaalityöntekijää saapuu tutkimaan asiaa.
Twiittaa
Jaa
Jaa
Pin
Jaa
JaaErilaiset väärinkäytökset
Kirjassa ei kaunistella eikä tuomita saarelaisten vapaata suhtautumista seksuaalisuuteen. Siellä on tilaa himolle ilman häpeää, mutta siellä on myös likaisia kollektiivisia salaisuuksia. Kaikissa yhteiskunnissa on sääntöjä siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei - mutta kysymys kuuluu, voivatko samat säännöt päteä eri kulttuureissa? Ja kenellä on tulkintaoikeus?
Kun sosiaalityöntekijät tutkivat saaren tyttöjen mahdollista hyväksikäyttöä, kirja kertoo yhteiskunnan harjoittamasta Tyynenmeren alueen hyväksikäytöstä. Sillä mitä ovat ydinräjähdykset, jos eivät hyväksikäyttöä?
Perustuu tositapahtumiin
Kirja perustuu tapahtumiin Britannian siirtomaassa Pitcairn-saarilla, jossa useat saaren väestöön kuuluvat miehet tuomittiin seksuaalirikoksista vuonna 2004. Lotta Lundberg kertoo mielenkiintoisen tarinan, joka herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.
Saatat myös pitää:
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Kors och Tvärs says:
Kiitos vinkistä - kuulostaa mielenkiintoiselta. Mukavaa helluntaiviikonloppua!
17 toukokuu 2013 - 20:39
admin says:
Kiitos paljon kaikille!
17 toukokuu 2013 - 20:46
Ditte says:
Olen lukenut sen ja olin aluksi kauhuissani. Olen edelleen sitä mieltä, että naiset/nuoremmat tytöt vetävät lyhyen korren, enkä koskaan usko, että "me" voimme tulla sanomaan muille, mitä tehdä. Mutta olin huolestunut. Vahvaa ja hyvin ajatuksia herättävää luettavaa mielestäni. Ja kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen!
17 toukokuu 2013 - 22:16
admin says:
Ditte, naiset todellakin kärsivät eniten ... kuten monissa kulttuureissa, ehkä valitettavasti. En todellakaan usko, että meidän pitäisi puolustaa sitä. Mutta kysymys on siitä, miten ulkopuolelta pääsee sisään. Täällä yritetään estää tietynlaista hyväksikäyttöä, ja sitten ehkä tehdään itse toisenlaista hyväksikäyttöä... Minusta sitä kuvattiin kirjassa hyvin, ilman yksinkertaistamista.
18 toukokuu 2013 - 8:01
Milton Sullivan says:
- He luulevat voivansa hallita itseään ja luoda omat käyttäytymissääntönsä. Saaren ulkopuoliset ihmiset eivät tiedä, millaista siellä on. He sanovat, että se on osa polynesialaista kulttuuria, mutta emme puhu pienestä seksistä alaikäisten kanssa, vaan järjestelmällisestä ja äärimmäisen vakavasta lasten hyväksikäytöstä", hän sanoi.
19 toukokuu 2013 - 23:10