Baikal-järvi, maailman syvin järvi - kuinka eksoottiselta se kuulostaa? Matkallamme Trans-Mongolian rautatiellä pysähdyimme Irkutskissa Siperiassa, ja sieltä ei ole pitkä matka Listvjankaan ja maailman syvimpään järveen. Tietenkin meidän oli pakko mennä sinne!
Twiittaa
Jaa
Jaa
Pin
Jaa
JaaInnehållsförteckning
Trans-Siperian rautatie
Matkustimme kesällä 2006 Trans-Siperian rautatietä, tai Trans-Mongolian rautatietä, kuten tätä reittiä ehkä pitäisi kutsua, Moskovasta Pekingiin. Ensimmäisen pysähdyksen teimme Irkutskissa yli kolmen päivän junamatkan jälkeen. Sieltä matkasimme autolla tutustumaan Baikal-järveen - maailman syvimpään järveen.
Baikaljärvi - maailman syvin järvi
Maailman syvin järvi on nimeltään Baikaljärvi, ja se sijaitsee Venäjällä, Irkutskin kaupungin lähellä. Syvimmillään järvi on 1642 metriä syvä! Se on tilavuudeltaan maailman toiseksi suurin järvi (Kaspianmeren jälkeen) ja pinta-alaltaan kuudenneksi suurin. Ei mikään pieni järvi! Itse asiassa järvessä on suurin kertymä (noin 25 prosenttia) kaikesta maapallon makeasta pintavedestä. Järvessä on myös 22 suurta saarta.
Villieläimiä maailman syvimmässä järvessä
Baikal-järvessä elää yli 2600 selkärangatonta lajia. Tunnetuista lajeista 93 prosenttia on endeemisiä, eli ne ovat täysin ainutlaatuisia järvelle. Eikö olekin uskomattoman kiehtovaa? Jopa järven syvimmissä osissa on eläimiä.
Syvimmät elävät kalat ovat noin 200-500 metrin syvyydessä. Yksi näistä kaloista on kala omul jota me itse asiassa yritimme syödä - todella hyvää! Maailman syvimmällä järvellä on myös - baikalin hylkeetjoka on pienin tunnettu hyljelaji.
Listvyanka Baikal-järvellä
Menimme Baikal-järven rannalla sijaitsevaan Listvjankan pikkukaupunkiin. Täällä hotellit olivat rivissä pienen sataman vieressä, jossa oli suuria ja pieniä veneitä. Kirjauduimme sisään yhteen hotelleista ja lähdimme kävelylle järven rantaa pitkin.
Vaikka Irkutskissa ilma oli 30 astetta lämmintä, järvellä ilma oli niin raikasta, että tarvitsit ohuen takin. Ehkä ei ole yllättävää, että maailman syvin järvi tuntuu raikkaalta! Itse asiassa ilma ja ympäristö muistuttivat hieman Pohjois-Norjaa.
Limnologinen museo
Kävimme myös limnologisessa museossa, jossa voit tutustua maailman syvimmässä järvessä eläviin kaloihin ja ympäröivän alueen eläimiin. Kävelimme ympäriinsä täytettyjen eläinten keskellä, joissa oli venäjän- ja latinankielisiä kylttejä. "Mutta miksei se voi olla englanniksi?" sanoi Peter.
Kohautin olkapäitäni ja ajattelin, että "täällä lukee gulo gulo, ja se tarkoittaa latinaksi ahmaa". Mutta minun oli pakko syödä sitä, noin kymmenen vuoden ajan, haha. Peter kiusaa minua vieläkin, että on epänormaalia tietää, mitä gulo gulo tarkoittaa latinaksi, ja että minulla ei varmaan "ollut lapsuutta", haha ...
Hotellimme Listvyanka
Yövyimme Mayak-hotellissa Listvjankassa. Tämä oli todella kaunis hotelli, josta oli näkymät järvelle. Muistan istuneeni pienellä parvekkeellamme ja nauttineeni raikkaasta ilmasta.
Veneellä tai autolla Irkutskiin
Baikal-järven rannalla sijaitsevassa Listvjankassa vietetyn yön jälkeen oli aika palata takaisin Irkutskiin. Kuulimme, että takaisin voisi mennä veneellä, ja se kuulosti mukavalta! Istuimme veden äärellä sijaitsevaan pubiin ja joimme olutta odotellessamme venettä. Mutta se ei koskaan tullut?
Yritimme kysyä sitä ja tätä, mutta Siperiassa on aika vaikeaa, kun ei osaa venäjää. Lopulta tajusimme, että olimme myöhästyneet veneestä! Se oli telakoitunut ulkopuolella toiseen veneeseen, joten emme koskaan nähneet sitä ...
Voi ei, miten me nyt pääsisimme takaisin Irkutskiin? Ei ollut mitään mukavaa laivakyytiä, vaan taksikyyti minibussissa, jossa oli iso ja humalainen venäläinen, joka kaatui jatkuvasti päälleni (Helena). Ei ehkä yhtä mukavaa, mutta pääsimme takaisin Irkutskiin. Ja pian oli aika jatkaa matkaa Transmongolian rautatietä kohti ... Mongoliaa!
Katso lisää Venäjällä
Jos vierailet Baikal-järvellä, sinun on tietysti myös käytävä kohteessa Irkutsk, jota joskus kutsutaan Siperian Pariisiksi. Tämä kaupunki on täynnä hienoja taloja, ortodoksisia kirkkoja ja paljon jännittävää historiaa. Pääkaupunki Moskova on kaukana, mutta jos olet ohikulkumatkalla, on tietysti mielenkiintoista käydä myös siellä!
Faktoja maailman syvimmästä järvestä
- Sijainti: Irkutskin alue ja Burjatia
- Suurin syvyys: 1642 metriä
- Keskimääräinen syvyys: 730 metriä
- Pituus: 636 kilometriä
- Pinnan korkeus merenpinnasta: 455 metriä
Matkustaminen Baikal-järvelle
- Junat: Matkustimme Trans-Siperian rautateillä Moskovasta Irkutskiin, mikä kestää hieman yli kolme päivää. Irkutskista pääsee veneellä tai autolla maailman syvimmälle järvelle.
- Lento: Irkutskiin voi myös lentää, vaikka joutuisi tekemään välilaskun. Voit lentää esimerkiksi Aeroflotilla.
Hyvä tietää ennen matkaa
- Mikä maa? Venäjä
- Kieli? Venäjä (jotkut puhuvat myös englantia)
- Valuutta? Venäjän rupla (RUB)
- Hintatilanne? Halvempi kuin Ruotsi
- Aikaero? +7 tuntia
Saatat myös pitää:
Vidinge gård och ställplats - koiraystävällinen majoitus Smålandissa, Ruotsissa
Saksan pisin riippusilta - Titan RT Harz-vuoristossa
Thale Harzissa - noitien ja paholaismuurien keskellä
Prachovské skály Böömin paratiisissa, Tšekki
Anna-täti etsii dugongeja Mosambikissa
Anna-täti ranskalaisissa vaikeuksissa Opal-rannikolla
Suomi 
Svenska 
Deutsch 
English (UK) 
Polski
Lena - gott för själen says:
Kuinka jännittävää lukea tästä matkasta! Voin kuvitella, että se oli todella siistiä. Paitsi se känninen venäläinen sitten 🙂 .
Halauksia Lena
08 helmikuu 2018 - 6:13
Helena says:
Hauskaa, että haluat lukea seikkailustamme! 🙂 Vain se, että venäläisen kanssa ei ollut niin hauskaa ... luulen, että hän nukahti lopulta ...
08 helmikuu 2018 - 12:13
Johnny Friskilä says:
Muistan myös Listvjankan ja naiset, jotka myivät savustettua kalaa. Savustetun kuivatun kalan ja kylmän oluen yhdistelmä venäläisessä junassa on lyömätön! 🙂
08 helmikuu 2018 - 7:57
Helena says:
Eikö olekin? 🙂 Hauska muistella tätä reissua taas, yksi parhaista reissuistamme mielestäni!
08 helmikuu 2018 - 12:14
Leif L. says:
Hei, söin myös åmål (omul), kun olin siellä vuonna 2012.
Leiriydyin myös yhden yön Olkhon Islandilla!
Majak, sana tarkoittaa majakkaa, sama kuin suomeksi majakka. Ei ole mitään muistikuvaa siitä. Täytyy katsoa valokuvia.
"Turvallisuussyistä" menin sinne pyörällä. Noin 750 mailia ja 11-12 päivää yhteen suuntaan, yhteensä 24 päivää, jos muistan oikein, ja yhteensä noin 1450 mailia.
Minulle se sujui hyvin, vaikka Irkutskissa eräässä risteyksessä sattui eräs välikohtaus.
Muiden teillä liikkuneiden asiat eivät sujuneet yhtä hyvin. Näin noin 100 onnettomuuden jälkiseuraukset, suuret ja pienet.
Tällä matkalla en nähnyt yhtään tiellä makaavaa ruumista... Tällaisten kokemusten jälkeenkin on pysyttävä keskittyneenä. Olisi katastrofaalista joutua minkäänlaiseen shokkiin.
Eikö siinä sanota mitään järvessä kylpemisestä? 😜 Jos jotain, siitä voisi kertoa lapsenlapsille, 200 metrin uinnista...
21. elokuuta 2021 - 11:55
Gärdsmygen says:
Jännittävää! Kuvittele, kuinka paljon haluat nähdä, mutta minä kaipasin eniten aurinkoa ja lämpöä, kun näin nämä kuvat!
08 helmikuu 2018 - 8:15
Helena says:
Aurinkoa ja lämpöä ei ole väärin ajatella nyt kylmän keskellä 😉.
08 helmikuu 2018 - 12:15
znogge says:
Olipa jännittävä matka, vaikka minibussimatka ei ollutkaan niin hauska.
08 helmikuu 2018 - 8:25
Helena says:
Erittäin jännittävä ja mielenkiintoinen matka! (Ja tällaiseen matkaan kuuluu aina myös vähemmän hauskoja hetkiä...).
08 helmikuu 2018 - 12:16
Ditte says:
Mikä kokemus vierailla Baikal-järvellä, ja yhtä hyvä, että käytitte tilaisuuden hyväksenne, kun olitte vielä melko lähellä. Siellä lähistöllä ei ole niin usein ...
Hauskaa ja palkitsevaa luettavaa! Ja kiva, että pääsit vielä takaisin, vaikkakin vähemmän miellyttävillä tavoilla, jatkamaan junalla.
08 helmikuu 2018 - 10:02
Helena says:
Ei, en ole kovin usein niin sanotusti lähistöllä 😉.
09 helmikuu 2018 - 6:04
Lennart says:
Ylitimme järven Transibiriskan kanssa!
08 helmikuu 2018 - 11:01
Helena says:
Onpa hauskaa! 🙂
09 helmikuu 2018 - 6:05
Steve says:
Katsoin taannoin televisiosta Siperiaa käsittelevän dokumentin, jossa kuvailtiin Baikal-järveä, ja te annoitte minulle lisää tietoa tästä mahtavasta järvestä.
Gulo gulo, jonka kaikki tietävät tarkoittavan latinaksi ahmaa.
Se, että missasit veneen, saa minut muistamaan.
Siellä oli paljon hienoja värikokemuksia, joista sait nauttia.
08 helmikuu 2018 - 12:29
Helena says:
Tuo kuulostaa dokumentilta, joka voisi kiinnostaa meitä!
09 helmikuu 2018 - 6:06
BP says:
Steven tavoin minäkin näin osia Siperiaa koskevasta TV-dokumentista. Ocj Arvostan viestejäsi täydennyksenä, varsinkin kun sinulla oli muutama seikkailu;-) Sitten minun piti googlettaa limnologinen, joten nyt olen nostanut yleistietämystäni jälleen. Gulo gulo - hahaha! Opiskelitko latinaa vai?! Itse asiassa tein (jouduin tekemään) kolme vuotta, mutta kaikessa, mitä jouduin kestämään ja joka koski Caesaria, ei ollut mitään gulo guloa;-)
Ja veneen ohittaminen, no, sen tunnen Istanbulista. Meidän tapauksessamme lautan kapteeni oli niin herttainen, että hän kääntyi ympäri ja otti meidät kyytiin, kun me huusimme ja heilutimme kuin hullut....
08 helmikuu 2018 - 16:58
Helena says:
En opiskellut latinaa, vaan kävin Humissa ja opiskelin yleistä kielitaitoa. Sitten mun mielestä sanat ja kielet on hauskoja, joten tuollaiset jutut voi jäädä jumiin... 😉 (Mutta Pietarin mielestä on käsittämätöntä, että tuollaiset jutut voi jäädä jumiin haha.) Kiva, että sulla oli parempi tuuri missatun veneen kanssa! 🙂
09 helmikuu 2018 - 6:09
Nimetön says:
Listvjankassa majoituimme erään pariskunnan kotona, mies on eläkkeellä ilmavoimista ja nainen opettaa englantia Irkutskissa, joten mielenkiintoisia keskusteluja käytiin ennen ja jälkeen saunomisen heidän puutarhassaan. Listvjankasta lähti myös meidän liveaboardimme viiden päivän sukelluksille. Seurueeseemme kuului kaksi limnologia ja kolme muuta sukeltajaa Ruotsista (jotka toki kävivät myös museossa :-)). Veneessä oli myös turistivenäjä + venäläinen miehistö. Mahtavia sukelluksia, mutta vaikea kirjoittaa lokikirjaan mitä näimme, kuten kirjoititkin, suurin osa lajeista oli endeemisiä ja kirjat veneessä olivat venäjäksi... Olimme siellä elokuussa, joten vesi oli lämpimimmillään (11 astetta) ja näkyvyys huonoin (paljon planktonia), mutta tunne siitä, kun otit regulaattorin suustasi 30 metrin syvyydessä ja nielaisit kulauksen vettä, oli erityinen. Sukellusoppaamme oli myös erityinen, viimeisenä päivänä hän sanoi: Sitten hän sukelsi 100 metriin ilmaa kaasupulloissa (tuossa syvyydessä sekä typpi että happi ovat haitallisia hengittää). Hän nousi ylös ja toipui sitten kannella muutaman tunnin ajan sukellustietokoneen ollessa vieressä ja SOS-tekstin vilkkuessa kiivaasti. Myös 5 päivää merellä ja yli 10 tilliruokaa kruunuilla on jäänyt mieleen.
08 helmikuu 2018 - 23:51
Helena says:
Kuinka mukavaa, että kerrot meille matkastasi Johanna! Sukeltaminen Baikal-järvessä vaikuttaa vähintäänkin erikoiselta. Ymmärrän, että se oli erikoista huonon näkyvyyden, eri kalalajien ja myös venäjänkielisten kuvausten vuoksi! Mutta mikä kokemus! Sukeltaminen 100 metriin kuulostaa minusta pelottavalta ....!!! (Kommenttiasi ei hyväksytty automaattisesti, koska satuit kirjoittamaan sen nimettömänä, mutta ne harvoin katoavat. Ne vain odottavat, että hyväksyn ne!).
09 helmikuu 2018 - 16:23
Johanna i Skåne says:
Kirjoitin juuri pitkän kommentin, toivottavasti se menee perille (mahdollisesti nimeni ei päässyt perille). Ihana järvi!
08 helmikuu 2018 - 23:53
Helena says:
Olen hyväksynyt kommenttisi nyt 😉
09 helmikuu 2018 - 16:24
Laila MA - Rundt Ekvator says:
Niin uskomattoman jännittävää luettavaa 🙂 Toivottavasti pääsen joskus matkustamaan Transmongolian rautatiellä.
09 helmikuu 2018 - 7:08
Helena says:
Tuota matkaa suositellaan lämpimästi! 🙂
09 helmikuu 2018 - 16:24
Anna, New York - My Bite of the Big Apple says:
Ihana lukea seikkailuistanne! Kyllä, nuo olivat todella kiehtovia faktoja Baikal-järvestä. Nauroin kovasti latinankielentuntemuksesi vaikutukselle Peteriin. 🙂
Odotan innolla jatkoa! Mukavaa perjantai-iltaa.
09 helmikuu 2018 - 18:27