Ensimmäiset matkat - luokkaretki

Ensimmäinen matka, josta muistan katkelmia, oli, kun asuimme (äitini, isäni ja isoveljeni kanssa) kolme kuukautta Teneriffan Los Cristianosissa. Se oli vuonna 1965, ja olin viisivuotias.
Muistan myös, kun menimme New Yorkiin ja Bahamalle vuonna 1967. Rakennukset olivat valtavia. Niitä ne ovat vieläkin, mutta muistan, että aiemmin olin pitänyt Skellefteån kuusikerroksisia kerrostaloja hyvin korkeina. Ne "kutistuivat" hieman, voisi sanoa ...
🙂

Muistan oppilaideni vaihtomatkan pieneen kaupunkiin Länsi-Espanjassa. Kuinka hermostuneita he olivatkaan, kun ajoimme kaupunkiin ja he tiesivät, että heidät jaettaisiin perheille ensimmäisenä iltana. Useat itkivät! Kun sitten kymmenen päivää myöhemmin oli aika hyvästellä, kaikki itkivät, mutta he olivat niin surullisia erottuaan uusista ystävistään. Jotkut heistä pitivät yhteyttä ja matkustivat takaisin. Yksi heistä rakastui espanjalaiseen, mutta suhde päättyi ennen kuin hän ehti edes kehitellä valokuvia matkalta. Tämä oli ennen älypuhelimia, Facebookia ja Instagramia, toisin sanoen toisessa maailmassa). Oli hienoa päästä jakamaan tämä muisto heidän kanssaan, tai ainakin osittain. Sain kuulla paljon myöhemmin asioista, joita he olivat keksineet matkan aikana, kun me opettajat olimme muualla... Olisinpa voinut tehdä tällaisen matkan heidän ikäisenään. Olimme itse asiassa viikon Suomessa luokan.... kanssa.

On hienoa kuulla, miten kiinnostuksesi matkustamiseen alkoi ja sitten jatkui. Hienoa!
Aloitin matkustamisen varhain, ja koska äitini oli norjalainen, ensimmäinen matkani suuntautui Norjaan jo vauvana. Urheilumatkat Tanskaan, harjoitusleirit Solna IF:n kanssa ympäri Ruotsia, Liseberg; fantastista! Olin siellä seitsemänvuotiaana ja sitten lomailin Strömstadissa. Vuoristomatkat Friluftsfrämjandetin kanssa, luokkaretket opiskelijana ja myöhemmin opettajana oppilaiden kanssa.
Mallorcalle 10-vuotiaana vuonna 1960, Beirutiin pian sen jälkeen, Kyprokselle, jossa asuin muutaman kuukauden, ja niin se on jatkunut. Matkustaminen on elämäntapa, ja nautin siitä.
(Nykyään suurin osa luokkaretkistä on luultavasti hävinnyt, koska oppilaat eivät saa maksaa mitään itse.) Koulun on maksettava kaikki. Mutta leirikouluja voi silti olla, jos koulu maksaa. Se on vähän surullista, eikö olekin...))

Ensimmäiset matkani suuntautuivat junalla Tukholmaan (Ludvikasta).
Kävimme kaksi kertaa vuodessa Hanna-tädin luona Sturebyssä.
Katarinan hissi ja Gröna Lund sekä lautta sinne olivat kohokohtia.

Kuudennella luokalla teimme koulumatkan Uppsalaan. Jännä yöpyä hotellissa tai ehkä se oli "Room for Travellers". Ainoa muu koulumatka oli Säleniin pääsiäislomalla.

Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Norjaan vuonna 1951, kun annoimme siskoni kanssa äidille lahjaksi 60-vuotissyntymäpäivälahjaksi Sognefjordin kierroksen. Saman vuoden lokakuussa matkustin Swedish-American Line -linjalla Yhdysvaltoihin. Laskeuduin New Yorkiin päivää ennen Halloweenia, ja loppu on, kuten sanotaan, historiaa.

Juttelin viime viikolla joidenkin uimakerholaisten kanssa tuosta Lisebergin reissusta! Siitä on jo monta vuotta, kun kerho on käynyt Lisebergissä, mutta pian saattaa olla taas aika tehdä samanlaisia matkoja. Puhuimme asiasta, koska haluamme vahvistaa seuratunnetta ja myös siksi, että nuoremmat uimarit pääsevät seikkailuun. Viime vuosina vanhemmat uimarit ovat käyneet leireillä sekä Thaimaassa että Kiinassa kerättyään rahaa eri tavoin. He mainitsevat matkat todellisina kohokohtina, vaikka vetäjien ohjelmaan sisällyttämät kulttuurielementit ovatkin tuntuneet siellä ollessaan ehkä puoliksi hauskoilta, mutta sitäkin hauskemmilta näin jälkikäteen ajateltuna, "vau, me oltiin oikeasti siellä ja siellä" 🙂 .

Hienoa lukea kaikkien varhaisista matkamuistoista! Varhaisimmat ja vahvimmat muistoni lienevät siitä, kun perhe matkusti autolla isovanhempien luo Ruotsiin. Oli niin ihanaa viettää aikaa heidän kanssaan, jännittävää nukkua yön yli jne.

Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui Romaniaan (!). Olin vasta kymmenvuotias, ja vaikutelma maan köyhyydestä oli erittäin vahva.